Kai olen ilkeä tai jotain, minä en vain kestä serkkuni jatkuvaa kopioimista, "mallinottoa". Tämä on jatkunut jo noin vuodestaaa.. 2008? Ei voi edes muistaa. Mutta aina hän on jostain poiminut vaikutteet. Musiikkimaku, pukeutuminen.. Onko hänellä omia juttuja ollenkaan?

Huh hellettä. Mutta en valita. Tämä läkähtyminen kelpaa niin monella muulla tasolla paremmin kuin varpaiden tuskanhuudot pakkasten pureutuessa niihin tai ylipukeutunut lumiukkokävely, jolloin miljoonasta vaatekerroksesta huolimatta palelee edelleen. So, gotta enjoy this! :) Harmi kun autosta hajosi lämpömittari. Viime kesänä oli kerrassaan hupaisaa työntyä autoon, jonka sisälämpötila lähenteli viittäkymmentä.. Ah, muistoja! Tämä kesä tulee kuitenkin olemaan kaikin puolin erilainen kuin edellinen. Minulla on töitä ja poikaystävä. Niin, edelleen minulla on poikaystävä! Mikä tätä hullua maailmaa vaivaa kun minulle on suotu näin pitkäaikainen onni? En olisi kuudentoista kesäisenä uskonut että selviytyisin edes näinkään pitkästä parisuhteesa. Ahdistusprosenttini kävi niin usein huipussaan.. Mutta nyt kaikki on muuttunut, mistä olen iloinen. Minulla on tuki, turva, rakkaus. Kaikki mitä halusin.

Jos jatkaisin valitusta ihmisistä joiden ajatusmaailmaa en ymmärrä? Eräs ystäväni, K, on ottanut itselleen 9 vuotta vanhemman miehen. He ovat seurustelleen "vakavasti" n. kuukauden ajan ja ovat tähän mennessä menneen epävirallisesti kihloihin (häät ehkä syksyllä kuulemma..), alkanut suunnitella lasta ja etsivät itselleen jo omakotitaloa. K on ilmoittanut haluavansa jäädä kotiäidiksi, mikä ei mielestäni kuulu todellakaan hänen luonteenpiirteisiinsä! Minulle hän on ikuinen bilettäjä, miesten kanssa säätäjä, känniääliö, joka ei useinkaan tee järkeviä päätöksiä ja peruu niistä monet hyvin pian. Tapasin K:n syksyllä ensimmäistä kertaa. Baarissa yllätys, yllätys.. Silloin hän taisi jo ensimmäisenä iltana hommata säädön itselleen. Tässä reilussa puolessa vuodessa hänellä on ollut lähemmäs 10 miestä, 3 kissaa joista kaksi kuoli ja kolmas meni asumaan lopullisesti hänen kaverinsa luokse, K on suunnitellut Afrikan matkaa, hän on aloittanut ja jättänyt koulun kesken, ollut töissä ja jättänyt nekin kesken.. Ei, eivät hänen päätöksensä ole pitäneet ainakaan tähän mennessä. Sellaisen ihmisen minä tunnen. Joten, nyt vain odotellaan milloin hän muuttaa taas mieltään. Tämä ei vain ole se ihminen, jonka tunnen. Blah, kunnon avautuminen, mutta tämä nyt vain sotii niin pahasti luomiani mielikuvia vastaan.