Se on kuin kierre, syö ja ei voi hillitä ja sitten oksentaa taas. Sitten ajattelee, en enää ikinä oksenna. Kohta taas syö ja syö ja syö ja taas oksentaa.

Olo on turvonnut. Pesusieni joka on upotettu ämpäriin täynnä vettä. Pesusieni joka on imenyt itsensä täyteen vettä, sen jälkeen kosteaksi puristettu ja heitetty takaisin ämpäriin, missä se on imenyt vettä vielä enemmän kuin ennen.

Nyt tekisi mieli vain nukkua, nukkua ja nukkua. Vaikkei nukutakaan oikeastaan. Harvinaista kyllä, en ole kovin surullinen tai alakuloinen. Mustasukkainen niidenkin edestä. Välillä sekin aiheuttaa surua. Päätelmäni ovat luultavasti ihan päin.. Mutta silti. Tulen mustasukkaiseksi aivan liian helposti. Suorastaan raivostuttaa oma mustasukkaisuus.