Alkaa pikkuhiljaa mennä ote tästäkin. Taino en usko. En tiedä. Ihan sama. Eilen meni taas ryyppäämiseksi se homma ja nyt tuli joku masennuskohtaus kun sekin yks lähti. Ja tuo tuntuu jotenkin syyttävältä. Ihan kuin minä olisin päättänyt että nyt juodaan! En jaksa. Pitäisi tehdä taas vaihteeksi koulujuttuja ja kaikkea muuta paskaa. Huomenna äitin synttärit. Ei ole lahjaa. En jaksa. Ois kiva jos joku tulis ja löis kirveellä päähän tai jotain vastaavaa. Voisinhan toki syödä kaikki lääkkeet mitä kaapista löytyy, tai kaivaa laatikosta jonku lihaveitsen ja ranteet auki. <3 Mitäpä sekään auttaisi. Ainakaan muita. No sen ettei tarvitsisi minua kestää.