Nyt on lomat ohi ja kouluun takaisin. Suoraan sanoen yhtä helvettiä, sillä unirytmini on ihan perseellään (nukahdan tunneille) ja motivaatio ja innostus on taidettu vetää vessasta alas. Nytkin täytyisi tehdä jotain novellien luku juttua, mutta en edes osaa enkä jaksa etsiä tehtävänantoa. Pitäisi myös kirjoittaa ruotsin ja englannin aineet. Ensi viikolla on hammaslääkäri.. Toivon ettei oksentelu ole vaikuttanut vielä hampaisiini..enkä kyllä uskokkaan. Oksentelen aika harvoin. (Tai no riippuu keneltä kysyy..kerran päivässä.) "No ihan sama" voisi olla uusi mottoni. Kaikki menee kohta sen mukaan.

Olen toivottoman ihastunut exääni. En voi/halua/uskalla kertoa sille enää. En voi koskaan tietää olenko valmis. Ensimmäisellä kerralla kun olimme yhdessä, minua alkoi ahdistaa suunnattomasti. Siksipä tämä "seurustelu" jäi hyvin lyhyeen. Kesällä tunnustin uudestaan ihastumiseni (päissään kun olin) ja loppujen lopuksi hän kysyi minua uudestaan yhteen. Taas sama ahdistus ilmaantui ja päätin etten enää ikinä katsele sen jätkän perään. No tässä sitä taas ollaan. Itken välillä tämän idioottimaisen ihastuksen vuoksi ja olen jo kolme päivää miettinyt, pitäisikö minun puhua tästä hänelle. En ole edelleenkään varma. Vaihdan mielipidettä kuin tuuliviiri. Kun olisin valmis, ei ole tilaisuutta kertoa. Kun se tilaisuus lopulta koittaa, livistän enkä uskalla. Olen toivoton tapaus.

Ja mitä vielä. Riitelen melkein koko ajan äidin kanssa. Jos koitan kertoa hänelle kuinka en jaksa, hän vaan alkaa keksiä perättömiä syitä sille kuten tietokone tai jopa paras kaverini! Siinä lisää aihetta riitelyyn

Noh, tänään kävin koulussa. Uusi matematiikan sijainen.. Tekee paljon virheitä, tiputtelee kalvoja ja istuu ärsyttävän miehekkäästi. Sen pää on liian pieni. Pistää silmään.. Hmh. Koulun jälkeen kotiin ja loppu illan olenkin istua nököttänyt kotona. What a lovely life. En ymmärrä miten sain näinkin paljon tekstiä irti tästä.