Olen tällä hetkellä täysin varma, että exälläni ja kaverillani on jotain. Yritän tehdä muuta etten ajattelisi asiaa. Päähän ilmestyy pakosuunnitelmia.. Voisin muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vahtaa koulua. Voisin vain katkaista välit. Voisin vain katsella heitä sivusta ja kuolla.

Piirtelin eilen ja tänään. Onnistuisipa tuo kerrankin.. Mullakun ei mikään onnistu yleensä. Jos se vain kerrankin.. En ole varmaan mitään muuta kotona tekemääni työtä työstänyt noin kauaa. (: Edistystä edes kärsivällisyydessä.

Okei, minä pääsen nyt yli ja annan niiden elää onnellisina jos niillä nyt jotain on. En puhu niille kuinka pahalta tuntuu ja katselen vierestä kärsien kunnes opin olemaan kärsimättä. Loistavaa, varsin loistavaa.