Kovin tunnen itseni huoraksi ja yksinäiseksi. Menin viikonloppuna mokaamaan pahemman kerran. Otin nimittäin kaveriltani päissään suihin. Oli sitten kiva aamulla herätä sen vierestä, sen huoneesta, sen kapeasta sängystä puolialasti krapuloissa ja miettiä miten pääsisi talosta ulos ilman että hänen äitinsä kyttää vierestä. Ei se äiti onneksi sanonut minulle sanaakaan kun kävelin tukka sekaisin ja ihan kuolleen näköisenä ulos.

Nykyään tulee outoja masennuskohtauksia. I miss the love I had. Nyt tunnen vain olevani yksin. Kukaan ei huoli. Kelpaan vain seksuaalisissa tilanteissa, koska olen nainen, minkä jälkeen sinulle ei tarvitse edes puhua. Humalaisessa tilanteessa kyllä tullaan kourimaan mutta muuten.. Ei mitään.

Paras kaverikin tuntuu etäiseltä. Ei olla nähty pitkään aikaan ja aina kun yritän ehdottaa tapaamista ei muka ole aikaa tai vastaavaa. Silti muille löytyy hetkiä. Ei vain minulle. Kun kerroin tuosta virheestäni aluksi sieltä tulee vaan "Hyi!", mikä paljastaa hyvin myöhempien myötätunnonosoitusten olevan vain harhaa. Valheellisia lohdutuksia tarkoituksena pitää mielenterveyteni kasassa, kenties, kenties..

Tarvitsen sen rakkauden takaisin jota minulle ennen annettiin. Mutta on vain pakko.. Löytää uusi. Tai oppia olemaan ilman. Minulla ei ole lupaa kaivata menneitä.

Olisi vain otettava itseä niskasta kiinni.