Niin, siis minne se angst-, vihreätee-, angstauskausi jäi? Laskuhumalablogikirjoitus. Hmm.. Osittain olen onnistunut.. Siis angstausosiossa. Murheellisen elämän aineksia kun tunnun keksivän vaikka kivistä. Tällä hetkellä on vain äärimmäisen yksinäinen ja hylätty olo. Kaikki kun tuntuvat löytävän elämänsä rakkauden ja jos eivät sitä niin ainakin paremmat ystävät. Elämäni on siis luotu erakoitumiseen. (:

Ja alkoholinkäyttö? En osaa hillitä. Joka viikonloppu tekee mieli. Ei hyvä. Sama pätee tupakanpolttoon. Olen jo ainakin kahdesti päättänyt lopettaa. Ei. En osaa itsehillintää paskaakaan. Pitäisi myös hillitä syömistä. Ehkä pitäisi taas jatkaa bulimiaoireiden viljelyä. (: Kivaa kun olen niin läski että kukaan ei kiinnostu minusta ja kivaa kun olen niin epäsosiaalinen että ihmiset kaikkoavat ympäriltäni mielenkiintoisempaan seuraan. Olen vain välivaihe. Välivaihe jonka jälkeen parempi elämä odottaa.

Kaipaan vuosi sitten ollutta äärimmäisen itsehillinnän kautta, jolloin en syönyt lähes mitään ja laihduin ja angstasin paljon.

Olen äitini mukaan narkkarilta näyttävä pessimisti. <3